Huhtikuun 16. päivästä on muodostunut yhteisten vuosiemme aikana eräänlainen onnenpäivä.
Päivälleen neljä vuotta sitten oli käsillä elämäni yksi jännittävimmistä päivistä - päivä jolloin päätin polvistua ja pujottaa sormuksen vaimoni sormeen. Olin useamman kuukauden suunnitellut kyseistä päivää, kysellyt vinkkejä naispuolisilta ystäviltäni ja epätoivoisesti yrittänyt tehdä salaista selvitystyötä sormuksen oikean koon selvittämiseksi. Pohdin, kuinka saan mitattua vasemman käden nimettömän ympärysmitat siten, että aikomukseni ei paljastu. Pähkäilin pääni puhki..
Usein yöllä hereillä ollessa kuitenkin pohdin, että uskaltaisiko sitä ottaa kangasmitan esille ja pyöräyttää sen vaivihkaa nukkuvan vaimon sormen ympärille mitatakseni sormen ympärysmitan. En uskaltanut, sillä nopealla todennäköisyyslaskennalla tulin nopeasti lopputulokseen, että on todennäköisempää jäädä kiinni kun saada mitat selville.
Lopulta välähti. Pyörittelin omasta avainnipustani irti avainlenkin (=rinkula johon avain pujotetaan) ja laitoin olohuoneen pöydälle. Sen jälkeen oli vain toivottava, että vaimo rupeaa pyörittelemään avainlenkkiä hyppysissään ja lopulta koittaisi pujottaa ajatuksissaan sormeen. Näin myös kävi, ajatuksissaan vaimo pujotteli avainlenkkiä sormesta toiseen televisiota katsellessa ja myös vasemman käden nimettömään avainlenkki sujahti kivasti. Suunnitelma toimi ja illan päätteeksi nappasin avainlenkin haltuuni. Onnistui alkuun mahdottomalta tuntuneessa tehtävässä. Vinkki kaikille, jotka saman ongelman kanssa painii eikä halua tulla paljastuneeksi aikeidensa kanssa!
Heti seuraavana päivänä kävelin tyytyväisenä kevein askelin Timanttisiin tuon kyseisen avainlenkin kanssa, jota varjelin kuin suurinta salaisuuttani. Annoin avainlenkin myyjälle ja kerroin avainlenkin olevan sopivaa kokoa. Myyjä nauroi tarinalleni ja rupesi mittaamaan halkaisijaa, jotta päästiin oikean kokoinen sormus lopulta tilaamaan.
Nyt vuotta myöhemmin perheessämme on jo lähes viiden kuukauden ikäinen poika, joka pitää meidät vanhemmat kiireisenä ja saa hymyilemään joka päivä, vaikka muuten olisikin hankalampaa.
Onko teillä sattunut elämäntapahtumia samoille päivämäärille?
Päivälleen neljä vuotta sitten oli käsillä elämäni yksi jännittävimmistä päivistä - päivä jolloin päätin polvistua ja pujottaa sormuksen vaimoni sormeen. Olin useamman kuukauden suunnitellut kyseistä päivää, kysellyt vinkkejä naispuolisilta ystäviltäni ja epätoivoisesti yrittänyt tehdä salaista selvitystyötä sormuksen oikean koon selvittämiseksi. Pohdin, kuinka saan mitattua vasemman käden nimettömän ympärysmitat siten, että aikomukseni ei paljastu. Pähkäilin pääni puhki..
Usein yöllä hereillä ollessa kuitenkin pohdin, että uskaltaisiko sitä ottaa kangasmitan esille ja pyöräyttää sen vaivihkaa nukkuvan vaimon sormen ympärille mitatakseni sormen ympärysmitan. En uskaltanut, sillä nopealla todennäköisyyslaskennalla tulin nopeasti lopputulokseen, että on todennäköisempää jäädä kiinni kun saada mitat selville.
No kuinka sitten lopulta sain selville oikean sormuksen koon jäämättä kiinni?
Lopulta välähti. Pyörittelin omasta avainnipustani irti avainlenkin (=rinkula johon avain pujotetaan) ja laitoin olohuoneen pöydälle. Sen jälkeen oli vain toivottava, että vaimo rupeaa pyörittelemään avainlenkkiä hyppysissään ja lopulta koittaisi pujottaa ajatuksissaan sormeen. Näin myös kävi, ajatuksissaan vaimo pujotteli avainlenkkiä sormesta toiseen televisiota katsellessa ja myös vasemman käden nimettömään avainlenkki sujahti kivasti. Suunnitelma toimi ja illan päätteeksi nappasin avainlenkin haltuuni. Onnistui alkuun mahdottomalta tuntuneessa tehtävässä. Vinkki kaikille, jotka saman ongelman kanssa painii eikä halua tulla paljastuneeksi aikeidensa kanssa!
Heti seuraavana päivänä kävelin tyytyväisenä kevein askelin Timanttisiin tuon kyseisen avainlenkin kanssa, jota varjelin kuin suurinta salaisuuttani. Annoin avainlenkin myyjälle ja kerroin avainlenkin olevan sopivaa kokoa. Myyjä nauroi tarinalleni ja rupesi mittaamaan halkaisijaa, jotta päästiin oikean kokoinen sormus lopulta tilaamaan.
Oikeiden mittojen selville saaminen ei olisi saanut kestää enää päivääkään kauemmin, nimittäin sormukset tulivat noudettavaksi päivää ennen H-hetkeä. Siinä alkoi jännittyneen nuoren miehen puntti tutisemaan kun odotti viestiä sormusten saapumista.
Sormus oli lopulta melkein sopivan kokoinen ja sain vastauksen jonka toivoinkin kuulevan - tahdon! Siinä ei enää hieman väärän kokoinen sormus häirinnyt.
Tasan vuosi sitten alkoi hiljalleen konkretisoitumaan myös se, mitä olimme vaimoni kanssa odottaneet ja hartaasti toivoneet tapahtuvaksi. Tuona kyseisenä tiistaina 16. huhtikuuta 2019 todistimme kahden hyvin selkeän viivan muodostumista raskaustestiin - meistä tulee perhe!
Aikaisemmin kirjoitinkin "Siinä on kaksi viivaa, meille tulee vauva!" tekstissä seikoista, jotka sai meidät lähtemään kihlajaispäivänä treffeille apteekkiin.
Tuon päivän jälkeen tietyllä tavalla mikään ei ole enää ollut kuten aiemmin. Koin, että henkinen valmistautumisen perheenlisäykseen alkoi heti positiivisen raskaustestin jälkeen. Yhdessä vaimon kanssa käytiin neuvolakäynneillä sekä ultraäänitutkimuksissa, tehtiin kotona muutostöitä, mökkeiltiin, matkustettiin ja tehtiin hankintoja vauva-arkeen. Hankinnoista lisää tulevissa teksteissä..
Tasan vuosi sitten alkoi hiljalleen konkretisoitumaan myös se, mitä olimme vaimoni kanssa odottaneet ja hartaasti toivoneet tapahtuvaksi. Tuona kyseisenä tiistaina 16. huhtikuuta 2019 todistimme kahden hyvin selkeän viivan muodostumista raskaustestiin - meistä tulee perhe!
Aikaisemmin kirjoitinkin "Siinä on kaksi viivaa, meille tulee vauva!" tekstissä seikoista, jotka sai meidät lähtemään kihlajaispäivänä treffeille apteekkiin.
Tuon päivän jälkeen tietyllä tavalla mikään ei ole enää ollut kuten aiemmin. Koin, että henkinen valmistautumisen perheenlisäykseen alkoi heti positiivisen raskaustestin jälkeen. Yhdessä vaimon kanssa käytiin neuvolakäynneillä sekä ultraäänitutkimuksissa, tehtiin kotona muutostöitä, mökkeiltiin, matkustettiin ja tehtiin hankintoja vauva-arkeen. Hankinnoista lisää tulevissa teksteissä..
Nyt vuotta myöhemmin perheessämme on jo lähes viiden kuukauden ikäinen poika, joka pitää meidät vanhemmat kiireisenä ja saa hymyilemään joka päivä, vaikka muuten olisikin hankalampaa.
Onko teillä sattunut elämäntapahtumia samoille päivämäärille?
Kommentit
Lähetä kommentti