Palataanpas heti alussa hetkeksi kymmenen kuukauden takaiseen aikaan..
Konkreettisten hankintojen ohella pidin kuitenkin kaiken tärkeimpänä sitä, että keskustelimme läpi raskausajan vaimon kanssa tulevasta elämänmuutoksesta. Keskustelujen avulla saimme vahvistusta sille, että ajattelemme tulevasta samalla tavalla, kuten lähes kaikesta muustakin aina. On ollut hieno huomata, että keskusteluista on ollut jo nyt kahden kuukauden aikana merkittävä hyöty ja uusiakin aiheita käydään päivittäin läpi sujuvamman arjen puolesta.
Raskausaikana pääsin helpolla, koska vaimostani ei olisi kookasta vatsaa lukuunottamatta huomannut hänen edes olevan raskaana alkuraskauden hormooniryöppyjen ja väsymyksen väistyttyä. Välillä oli vauhtia jopa niin paljon, että oli hankala pysyä perässä ja piti muistuttaa levon tärkeydestä. Enkä myöskään joutunut lähtemään kertaakaan keskellä yötä ABC:lta hakemaan sinappisilliä tai muuta yllättävää mielitekoa. Pystyimme tekemään matkoja kesällä normaalisti ja jatkamaan yhteisiä harrastuksia aivan raskauden loppuun saakka. Lopulta kuukautta ennen laskettua aikaa, hätäisen hurmaava poikamme päätti pistää loppuraskauden ajalle tehdyt suunnitelmat uusiksi putkahtamalla maailmaan. Tässä kohtaa vähät välitti, vaikka suunnitellut kylpylämatka ja teatteri-ilta menivät mönkään. Saatiin nimittäin tilalle loppuelämän mittainen matka vanhempina ja nyt poikamme onkin jo lähes kahden kuukauden ikäinen!
Eräänä huhtikuisena iltapäivänä töistä kotiin saavuttuani ihmettelin, miksi ulko-ovelta suorittamaani tervehdykseen ei vastata kuten normaalisti ja Kaija Koon Tuulikello soi poikkeksellisen kovalla äänenvoimakkuudella. Saatuani kengät pois jalasta lähden selvittämään mistä kiikastaa kun ketään ei näy eikä kuulu. Hmm, haluaakohan vaimo leikkiä piilosta?
Lähden etsimään ja etenen olohuoneen kautta keittiöön kun samassa alan havaitsemaan kotimme äänimaailmaan epätyypillistä hankauksen ääntä kylpyhuoneesta. Siirryn kylpyhuoneen puolelle ja havaitsen jotain, mitä en muista nähneeni kahdeksan vuoden aikana. Näen vaimoni kylpyhuoneen lattialla kontillaan hinkkaamassa vimmatusti paskaisten kaakelien saumoja hiki päässä. Eikä siinä mitään, kyllähän kylpyhuone olikin kunnon pesun tarpeessa. Mutta mikä ihme on saanut vaimoni lähtemään etuajassa töistä kylpyhuonetta puunaamaan. Normaalisti tämä kuuluu minun toimenkuvaani. Vaimo sen sijaan rassaa putket ja hajulukot puhtaaksi muun muassa sinne eksyneistä pinneistä. Mitkä miesten ja naisten työt? Ei meillä.
Tästä kävimme keskustelua, mutta mitään järjellistä selitystä tälle raivokkaalle siivouskäyttäytymiselle emme lyhyen aivoriihen jälkeen löytäneet. Siivousmisvimmahan se sitten jatkui myös seuraavina päivinä, jolloin kyytiä sai muun muassa keittiön kaapit, vaatehuone, vaatekaapit, varasto ja vessa. Mitä täällä tapahtuu?
Muutamia päiviä näille tapahtumille naureskelimme ja lopulta lähdimme kihlajaispäivänämme treffeille apteekkiin. Näin ollen myös kolmas kihlajaispäivämme kirjattiin päiväksi, jolloin saimme kaksi viivaa näkyviin raskaustestiin. Positiivinen raskaustesti ja hormonit tuon kaiken edellä olevan lopulta mitä ilmeisimmin selitti!
Lähden etsimään ja etenen olohuoneen kautta keittiöön kun samassa alan havaitsemaan kotimme äänimaailmaan epätyypillistä hankauksen ääntä kylpyhuoneesta. Siirryn kylpyhuoneen puolelle ja havaitsen jotain, mitä en muista nähneeni kahdeksan vuoden aikana. Näen vaimoni kylpyhuoneen lattialla kontillaan hinkkaamassa vimmatusti paskaisten kaakelien saumoja hiki päässä. Eikä siinä mitään, kyllähän kylpyhuone olikin kunnon pesun tarpeessa. Mutta mikä ihme on saanut vaimoni lähtemään etuajassa töistä kylpyhuonetta puunaamaan. Normaalisti tämä kuuluu minun toimenkuvaani. Vaimo sen sijaan rassaa putket ja hajulukot puhtaaksi muun muassa sinne eksyneistä pinneistä. Mitkä miesten ja naisten työt? Ei meillä.
Tästä kävimme keskustelua, mutta mitään järjellistä selitystä tälle raivokkaalle siivouskäyttäytymiselle emme lyhyen aivoriihen jälkeen löytäneet. Siivousmisvimmahan se sitten jatkui myös seuraavina päivinä, jolloin kyytiä sai muun muassa keittiön kaapit, vaatehuone, vaatekaapit, varasto ja vessa. Mitä täällä tapahtuu?
Muutamia päiviä näille tapahtumille naureskelimme ja lopulta lähdimme kihlajaispäivänämme treffeille apteekkiin. Näin ollen myös kolmas kihlajaispäivämme kirjattiin päiväksi, jolloin saimme kaksi viivaa näkyviin raskaustestiin. Positiivinen raskaustesti ja hormonit tuon kaiken edellä olevan lopulta mitä ilmeisimmin selitti!
 |
| Kuvaus: Siru Jyrkkä |
 |
| Kuvaus: Siru Jyrkkä |
Pian tämän odotetun ja iloisen uutisen jälkeen aloimme valmistautua tulevaan. Minä miehen ominaisuudessa näin tietenkin vastuuna ja velvollisuutena aloittaa uudemman sekä isomman auton etsimisen ja perustelinkin kaikki lisävarusteet itselleni tulevan lapsen turvallisuuteen vedoten, kuinkas muutenkaan. Kotona teimme pieniä muutoksia ja aloimme kokoamaan Excel-taulukkoon hankintoja, jotka tulisi hankkia ennen syntymää ja/tai ensimmäisten vuosien aikana. Näistä hankinnoista lisää asiaa tuonnempana kun olemme päässeet kaikkia hankintoja enemmän käyttämään ja on käynyt selväksi, onko hankinnat olleet meille hittejä vai huteja.
 |
| Kylpyhuoneeseen vesipisteen läheisyyteen remontoitu hoitotaso on osoittautunut näppäräksi arjessa |
Konkreettisten hankintojen ohella pidin kuitenkin kaiken tärkeimpänä sitä, että keskustelimme läpi raskausajan vaimon kanssa tulevasta elämänmuutoksesta. Keskustelujen avulla saimme vahvistusta sille, että ajattelemme tulevasta samalla tavalla, kuten lähes kaikesta muustakin aina. On ollut hieno huomata, että keskusteluista on ollut jo nyt kahden kuukauden aikana merkittävä hyöty ja uusiakin aiheita käydään päivittäin läpi sujuvamman arjen puolesta.
 |
| Kuvaus: Siru Jyrkkä |
Perhearkea ei pysty harjoittelemaan etukäteen, joten muistakaa keskustella ja kuunnella toisianne ennen suurta elämänmuutosta. Älkääkä unohtako huumoria! 😊
Kommentit
Lähetä kommentti