Huhuu! Täällä sitä taas ollaan. Siitä onkin sitten vierähtänyt turhan pitkä aika, kun olen tänne tekstiä raapustellut. Vauvavuosi on ohi, joten siinä vähintäänkin riittävän hyvä syy taas aktivoitua myös täällä blogin puolella, koska meidän pikkumiehestähän tämä idea blogin ylläpitämisestä alkujaan lähtikin vajaa vuosi sitten.
No minkälainen on vauvavuosi kokonaisuudessaan ollut?
Ensinnäkin, vuosi on mennyt nopeammin kun koskaan aiemmin. Meillä on onneksi viimeisen vuoden ajan ollut tuo ihana pikkumies piristämässä elämää ja arkea. Viimeinen vuosi on tuonut suunnattoman onnellisuuden lisäksi mukanaan myös surua ja menetyksiä, puhumattakaan koronan vaikutuksista. Pikkumies on auttanut pysymään kiinni arjessa ja on tuonut vaikempiinkin hetkiin iloa sekä muistutuksen siitä, että elämä jatkuu, tapahtui mitä tapahtui.
Vaikka ensimmäistä vuotta isänä on varjostanut kaikenlaiset tapahtumat, on isyys ja vanhemmuus ollut aivan käsittämättömän mahtavaa. Jokainen päivä ei ole ollut helppo huonosti nukutun yön vuoksi, aina ei olisi millään jaksanut siivota sormiruokailun jälkiä eikä aina ole huvittanut olla läsnä jatkuvasti, mutta nämä tunteet on vain hyvin pieni murto-osa kokonaisuudesta ja kuuluu vanhemmuuteen.
99 %:sti arki ja elämä isänä on ollut täynnä iloa, onnea ja hymyä. On vaan niin siistiä olla isä! Niin kliseistä kun se on, kaiken hienointa on nähdä kun pikkumies kasvaa, kehittyy ja oppii uusia temppuja jatkuvasti. Välillä kyllä joutuu silmät suurena ihmettelemään, että missä ihmeen välissä tuokin taito on opittu. Koko ajan tapahtuu jotakin uutta, sekös tässä onkin siistiä!
On myös ollut mahtavaa saada unikonsulttien avulla pikkumiehen unet hyvälle mallille, se on tuonut voimavaroja koko perheelle - vaikka ei vieläkään turhan pitkään aamuisin nukuta. Samoin vauvavuoden loppupuolella uomiinsa nytkähtäneet päiväunet on helpottanut arkea ja antanut lepohetkiä myös meille vanhemmille jatkuvista kärrylenkeistä, erityisesti vaimolle minun ollessa töissä.
Vauvavuosi on opettanut todella paljon niin elämästä kuin itsestäni. Kuinka paljon tulevat vuodet tulevatkaan opettamaan?
Isyydessä koen, että kaikena parasta on molemmin puolinen rakkaus pikkumiehen kanssa. Kaiken parasta on kun pikkumies antaa erittäin märän pusun, halaa, takertuu kaulan ympärille ja kiehnää - se on rakkautta!
Erityisen iso kiitos kotona pikkumiehen kanssa olleelle vaimolle! Olet korvaamaton.
Tässäpä se vauvavuosi lyhykäisyydessään - pidemmänkin tarinan olisi voinut kirjoittaa, mutta en halunnut tehdä tästä liian pitkää pätkää luettavaksi. Yhteenvetona, meidän pikkumies on kyllä ollut melkoisen helppo tapaus kaikin puolin.
Kommentit
Lähetä kommentti