Monesti minun ja vaimoni kaveri- sekä lähipiirissä on aiheuttanut ihmetystä se, että emme riitele oikeastaan koskaan ja olemme aina hyvällä tuulella. Yhteisen yhdeksän vuoden taipaleen aikana olemme riidelleet ehkäpä kymmenisen kertaa sillä tavalla, että tilanne on täyttänyt riitelylle tyypilliset ominaispiirteet. Kaikenlisäksi olemme molemmat hyvin huonoja olemaan toisillemme vihaisia ja riidat sovitaan usein ennen kun ne on edes ehtineet kunnolla alkamaan.
No miten ihmeessä sitten näin pitkässä suhteessa ei riitoja synny vieläkään?
Sen vuoksi, että keskustelemme todella paljon arjessa kaikesta ja olemme läsnä sekä kiinnostuneita päivittäin siitä, kuinka toisella päivä on mennyt kotona/töissä. Annetaan päivittäin ainakin aamu- ja iltasuukot ja toivotetaan hyvää työpäivää/tsempit kotiin. Muistetaan kiittä toinen toisiamme. Kaikki asiat keskustellaan ja käydään läpi heti, eikä jäädä niitä vatvomaan - myös vaikeimmatkin asiat. Tehdään yhdessä päätöksiä, ei salailla ja ollaan valmiita molemminpuolin tekemään kompromisseja, mikäli jokin asia jakaa mielipiteet.
Uskallan väittää, että riitojen määrä, väärinkäsitykset ja pahan olon määrä vähenisi parisuhteissa, mikäli jokainen muistaisi olla arjessa läsnä parhaansa mukana, kertoa omista tunteista ja ajatuksista sekä olla vilpittömästi kiinnostunut perheenjäsenten kuulumisista. Muista myös sanoa "Kiitos!" aina kun sille on paikka, hyvin pienistäkin asioista. Koskaan ei voi kiittää liikaa.
Itse ainakin koen parisuhteessa hyvää oloa siitä, kun minulta kysytään "Mitä kuuluu/Kuinka voit?" ja joku kuuntelee minua, kun kerron. Kun jostakin tehdystä työstä/asiasta kiitetään, tulee olo, että tekemääni työtä arvostetaan ja se saa minut jatkamaan samalla tavalla.
Mikäli kotopuolessa kukaan ei kyselisi kuulumisia tai kiittäisi, ankeaksi menisi - enkä ihmettele riitojen syntymisen herkkyyttä. Parhaimmillaan "Mitä kuuluu?/Kuinka voit?" kysymykset voivat avata toiselle mahdollisuuden purkaa tunteita ja mielenpäällä olevia asioita, joita ei välttämättä heti saa sanotuksi, vaikka ne mieltä kalvaa. Kysymys on kysymyksen esittäjältä pieni teko, mutta vaikutus saattaa olla hyvinkin suuri kysymyksen vastaajalle. Kysykää, puhukaa, kuunnelkaa ja olkaa läsnä.
Uskon myös siihen, että lapset oppivat jo pienestä pitäen puhumaan avoimesti, kun ovat saaneet vanhemmilta tähän esimerkkiä. Haluan, että myös lapsemme tähän oppivat ja kokevat, että aina voi puhua meille vanhemmille aivan kaikesta - perseestä perämoottorin.
Olkoot tämä ensimmäinen ja viimeinen antamani parisuhdevinkki. Samalla myös tärkein - ainakin omasta mielestäni.
Koetko, että parisuhteessanne on tarpeeksi puhetta?
Kommentit
Lähetä kommentti