Kun mies unelmoi

Sitä tulee välillä miettineeksi, että kannattaako minun unelmoida mistään suuresta kun elämässä kaikki peruspilarit on juuri nyt kohdallaan ilman suurempia unelmia ja muutoksia. Asutaan rakkaan vaimon ja pojan kanssa hyvin toimivassa ja viihtyisässä rivitalokolmiossa, poika on terve sekä hyvin kasvava pikku-Eetu ja olemme itsekin terveitä. Molemmilla on vakituinen työsuhde ja talous turvattuna. Ympärillä on iso määrä ihania ja tärkeitä ihmisiä. Eikö näillä periaatteessa voisi ihan hyvin pärjätä ilman muutoksia?

Kyllä, näillä pärjää ihan kivasti, mutta kyllä unelmia silti pitää olla siitä, kuinka voisi vielä enemmän nauttia ja saada irti elämästä. Aamulehden artikkelissa ammatinvalinnanohjaaja Leena Ståhlberg on hyvin kiteyttänyt unelmien tärkeyden seuraavasti: 

"Unelmat auttavat elämään omannäköistä, onnelliselta tuntuvaa elämää. Unelmien kautta saattaa löytää uusia toteuttamiskelpoisia ajatuksia ja konkreettisia tavoitteita. Unelmoinnista tulee myös hyvä mieli. Se rentouttaa ja auttaa pitämään positiivista virettä yllä, mikä taas auttaa tavoitteisiin suuntautumisessa. "

Allekirjoitan jokaisen sanan. Itse olen unelmoinut pitkään omakotitalosta ja nyt viimeisien kuukausien aikana erityisesti. Kaikki nämä edellä mainitut seikat on tärkeitä kun itsekin unelmoin omakotitalosta - eli lähes päivittäin tällä hetkellä. Unelmointi todentotta reuntouttaa, antaa hyvää mieltä ja unelmoinnilla koen pääseväni koko ajan askeleen lähemmäs konkreettista unelman toteutumista, vaikka koko projekti onkin vasta käsittelyssä ajatuksen tasolla. Unelmoinnin avulla alkaa hahmottumaan myös se, minkälaiselta sijainnilta haluaisi omakotitalon, minkälainen kokonaisuus olisi meidän perheelle toimiva ja mitä sellaista haluan, mikä ei rivitaloasunnossa mahdollistu.

Olen hyvä unelmoimaan, mutta olen erittäin huono sietämään sitä, että unelmat eivät toteudu välttämättä hetkessä, vaikka näin toivoisinkin. Toisaalta tämä on hyvä asia, koska kyllähän pitkäaikaisen unelman toteutuminen pitkän työnteon jälkeen tuntuu äärettömän hyvältä verrattuna siihen, että kaiken saisi nopeasti ilman suurempaa unelmointia ja haaveilua. Jokainen varmaan pystyy tämän allekirjoittamaan? 

No minkälaisesta omakotitalosta sitten unelmoin/unelmoidaan vaimon kanssa? 

Ensinnäkin -  toivon, että omakotitalo tulee olemaan mahdollisimman isolla tontilla, jotta meillä touhukkailla ihmisillä on paljon omaa tilaa ja puuhattavaa omassa pihapiirissä. Mielellään myös sen verran syrjässä ja erillään lähimmäisistä naapureista, että voidaan hyvällä omallatunnolla päräyttää sirkkelin käyntiin omalla pihamaalla vaikka ilta kymmeneltä, jos iskee akuutti puutyöinspiraatio. 

Ehkä isoin unelma liittyy kuitenkin siihen, että asunto sijaitsisi rannan äärellä ja pääsisi omalta laiturilta kalavesille veneilemään. Jos unelmointi rentouttaa, niin sitä kyllä tekee myös kalastelu ja veneilykin.

Pihapiiriin haaveilen kotamajasta, jossa kelpaisi huonommallakin ilmalla istua iltaa ja katsella nuotiotulta sekä seurustella ystävien kanssa. Vaikka harvoinhan me täällä Suomessa joudutaan huonoista keleistä kärsimään. Mielellään näkisin myös pihapiirissä ison terassin poreammeella/paljulla varustettuna. Puusauna myös ehdottomasti sähkösaunan sijasta.

Ensisijaisesti ajattelen, että asunnon tulisi olla yhdessä tasossa, mutta mikäli olisikin useampi kerros - olisi molemmissa/kaikissa kerroksissa oltava riittävästi tilaa, jotta ei tule ahtauden tunnetta. Kaksi vessaa on ehdottomasti myös toivelistalla. Asunnolta kaipaan valoisuutta, isoja tiloja, selkeyttä ja toimivuutta.  Talousrakennus/autotalli on myös kriteerinä. Niin ja haluaisin myös kauan haaveilemilleni rummuille tilan, ehkäpä tulevan asuntomme miesluolaan! 

Se onkin sitten eriasia, että löytyykö meidän molempien kriteerit täyttävä asunto markkinoilta vai täytyykö alkaa puuhaamaan itselle juuri mieleistään. Sen aika näyttää!