Nelikuinen miesflunssan kourissa

Rapeat neljä kuukautta siihen meni. Nimittäin ensimmäiseen pikkumiehen sairasteluun. Lastenlääkäri meinasi, että kyse voisi hyvinkin olla myös RS-viruksesta, jota kotona voidaan kuitenkin hoitaa, kunhan poika jaksaa hyvin syödä eikä oireisto merkittävästi pahene. 

Paljon olen kuullut keskustelua siitä, kuinka lapsi muuttuu kipeänä ollessa huomionkipeäksi ja kitinä lisääntyy potenssiin sataviissataa. Aikaisemmin hieman skeptisesti olen tähän suhtautunut ja ajatellut, että näinköhän vaan on. No todellakin on! 

Nyt parin viikon sairastelun jälkeen voin todeta, että olen tutustunut aivan uudenlaiseen poikaan. Mihin on kadonnut se tilanteessa kuin tilanteessa tyytyväinen ja yönsä hyvin nukkuva poika? Tilalle on tullut katkonaisia unia nukkuva ja muutamia poikkeushetkiä lukuunottamatta ainoastaan sylissä viihtyvä poika. Sylissäkään harvoin paikallaan viihdytään tällä hetkellä, vaan koko ajan täytyy pomppia, pyöriä, hyräillä tai vähintään lastenlaulujen soida. 

Sairastelun tuoma nuutuneisuus on kuitenkin auttanut rauhoittumaan myös sohvalla unille ja äidin lisäksi myös isi on kelvannu unikaveriksi. 

Todennäköisesti tämä kaikki on flunssaisuuden ja kahitysvaiheen (=neljän kuukauden hulinat) tuomaa muutosta. Flunssaisuutta ja kehitysvaiheitahan ei onneksi juurikaan lapsuuteen mahdu, heh. Tämä taitaa lopulta olla jonkinlainen "normaalitila". Hampaitakin saattaa olla jo tekeillä. Mikä nyt johtuu mistäkin, sitä tarina ei vielä kerro. 

Ensimmäiset neljä kuukautta olikin tietyllä tapaa vähän liiankin helppoa, joten pienetkin "vastoinkäymiset" tuntuu nyt suuremmilta kun niihin ei ole aiemmin tarvinnut tottua. Nyt kun huomiota ja hoivaa poika tarvitsee enemmän kun koskaan aiemmin, sittenhän sitä myös annetaan niin paljon, että nuhanenän on hyvä olla! Pian tulee vastaan kuitenkin se hetki, että sylissä ei enää viihdytäkkään. Täytyy nyt sylitellä säästöön asti. 

Onko teidän perheessä pysytelty terveenä?