Kahdenkeskinen aika. Perhearki. Vauva. Vapaa-aika. Parisuhdeaika. Miksi nämä viisi asiaa on erotettu pisteillä? Sen vuoksi, että näistä asioista on ollut melko hankala samassa lauseessa puhua perheenlisäyksen jälkeen. Ainakaan ensimmäisen neljän kuukauden aikana nämä asiat ei ole samaan lauseeseen mahtuneet ihan liian montaa kertaa.
Olemme olleet vaimoni kanssa koko suhteemme ajan toisillemme parhaat ystävät ja jakaneet samat kiinnostuksenkohteet lähestulkoon yks yhteen. Vapaa-ajalla ennen lapsemme syntymää emme juurikaan kotona aikaa viettäneet työpäivien jälkeen. Illat oli aina ohjelmaa täyteen suunniteltuna tai keksimme tekemistä ekstemporee. Jos kotona satuimme olemaan illan, usein ilta kului yhdessä sohvalla röhnöttäen, pelejä pelaten tai jotakin kotitöitä yhdessä puuhaten tai puutöitä nikkaroiden. Toki omia kavereitakin nähtiin ja omissa harrastuksissa käytiin.
Osasin odottaa, että tähän tulee sormia napsauttamalla iso muutos kun poikamme syntyy ja olin tähän myös mielestäni valmistautunut hyvin - mutta pystyykö muutokseen ennalta edes täysin valmistautua kun ensimmäinen lapsi on tulollaan ja aiempaa kokemusta ei ole?
Ei pysty tai en ainakaan usko niin. Itse en pystynyt. Henkisestä valmistautumisesta huolimatta itselleni tuli erittäin suurena yllätyksenä ja jopa pienoisena järkytyksenä, kuinka yhteinen aikamme muutti muotoaan ja on todella tiukassa. Perheenlisäyksen myötä tilalle arkeen on tullut valtavasti mahtavaa ja ainutlaatuista täytettä, mitä en mistään hinnasta vaihtaisi kuitenkaan pois. Ei ole missään vaiheessa kyllä ollut tekemisen puutetta, vaikka kahdenkeskinen aika onkin minimissään. Siitä pitää huolen pirun terhakka ja seurustelusta nauttiva nappisilmämme.
Eipä tuo toki ihme ole, että tilanne tuli yllätyksenä kun lähes kymmenen vuotta oli tottunut yhdessä illat touhuamaan ja arjen jakamaan vain meidän kahden tarpeiden mukaisesti. Nyt arjessamme on ihana pieni tuhisijapoika, joka määrittää elämistä ja olemistamme. Vaikka arki on nyt hyvin erilaista ja kahdenkeskistä aikaa on huomattavasti vähemmän kun esimerkiksi neljä kuukautta sitten, on pienen pojan kasvun ja kehityksen seuraaminen kuitenkin parasta just nyt.
Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että tällä hetkellä yksi suurimmista haaveistani on se, että voisin viettää vaikka kokonaisen päivän, vuorokauden tai vaikka yltiöoptimistisesti koko viikonlopun vaimon kanssa aivan kahden, syödä rauhassa, tehdä kotitöitä keskeytyksettä ja herätä aamulla kun itseä huvittaa. Kuulostaako pieniltä ja mitättömiltä, mutta tutuilta haaveilta?
Tällä hetkellä kahdenkeskistä aikaa on pääsääntöisesti illalla. Tosin nyt neljän kuukauden hulinat on tähän tehnyt oman hankaluutensa viime viikkoina. Illalla syvään uneen pääseminen on pikkumiehelle hankalampaa kun aiemmin, täten myös nukuttaminen vie kauemmin aikaa ja pitää tissin sekä täten myös vaimoni pidemmän aikaa makuuhuoneessa nukuttamispuuhissa.
Pääsääntöisesti käytämme illalla kahdenkeskisen ajan saman pöydän ääressä ruokailuun, kuulumisten vaihtamiseen ja joskus myös pelaten tai televisiota katsellen. Samoja touhuja siis kun aiemminkin, mutta hieman pienemmässä muodossa, koska väsyneet vanhemmatkin haluaa ajoissa nukkumaan, jotta jaksaa taas seuraavan päivän hulinat.
Haluan vielä loppuun tarkentaa, ettei tule väärinymmärryksiä. En vaihtaisi tämän hetkistä elämäntilannetta mihinkään, vaikka monet aiemmin arjessa olleet asiat loistaa poissaolollaan tai on ainakin huomattavasti vähentyneet/hankaloituneet. Isyys ja perhe-elämä on huippua kun etenee oikealla asenteella!
Muistakaa nauttia ja arvostaa aina kahdenkeskistä aikaa kun siihen tulee mahdollisuus.
Muistakaa nauttia ja arvostaa aina kahdenkeskistä aikaa kun siihen tulee mahdollisuus.
Kommentit
Lähetä kommentti