Älä kaiva nenää samalla sormella kun kaivat kakkavaippaa

Vauhti pikkumiehen kehityksen suhteen on tällä hetkellä päätä huimaavaa. On vaikeuksia ehtiä vauvakirjaan kirjoittamaan kaikkia uusia taitoja, jotka neljän kuukauden ikäinen pikkumies esittelee ylväänä ylpeille vanhemmilleen. Tuntuu kun jokainen nukuttu yö kypsyttäisi ainakin yhden uuden taidon - usein useammankin. 

Viimeisten viikkojen suurin oivallus on tapahtunut omien käsien kanssa. Kädet löytää suuhun rannetta myöden ja välillä jopa niin syvälle, että oksennusrefleksi aktivoituu. Nyrkkien ja sormien lisäksi myös kaikki käsiin sopiva viedään suuhun. Nyt olisi entistä kivempi juttu, jos tutti maistuisi - mutta kun ei maistu. Nyrkkiä kun ei saa aikanaan otettua pois, kuten tutin saisi.

Oma tekemä baby gym

Käsillä on opittu myös tarttumaan polvista sekä varpaista ja vetämään itseä selinmakuulla kippuraan. Kohta löytyy varmaan varpaatkin suusta, sen verran elastiset liikeradat näyttää olevan. Muutamia kertoja kovan äheltämisen jälkeen on onnistunut myös jo pyörähdys selältä vatsalleen. 

Tämän viikon uusi ja ilmeisen mielenkiintoinen kädentaito on ollut oman jalkovälivarustuksen löytäminen pikkuisten sormien hiplattavaksi. Heti kun hoitopöydästä hetkeksi katseen kääntää, pikkumies venyttelee jo omaa nippulaansa mestarin elkein. Pojat on poikia!

Jokunen päivä takaperin hoitopöydällä vaipanvaihdon yhteydessä pienet ja vikkelät kädet löytyivät kakkavaipan sisältä vaipan ollessa auki. Mikäpä sen mukavampaa kun kakkaisilla käsillä hieroa omaa rintakehää ja hymyillä leveästi perään kun kyseenalaistettiin touhuja. Eipä siinä kauhean vihainen voi olla. Tuskin jäi viimeiseksi kerraksi. 

Muutama viikko sitten äänen käytön suhteen oli vielä melko hiljaista, mutta nyt pikkumies on selkeästi ymmärtänyt, että äänen tuottaminen on itsestä kiinni ja on mahdollista tuottaa mitä ihmeellisempiä ääniä. On pörinää, kiljumista, örinää ja iloista jokeltelua. Ensimmäiset kunnon naurutkin ollaan saatu jo todistaa "kukkuu-leikin" aikaansaamana. Ei äkkiseltään tulee mieleen mitään yhtä hellyyttävää ja koskettavaa kun oman pojan ensimmäiset naurut hampaattoman hymyn kera. Se osui ja upposi isin sydämeen.


Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja, jos toteaa seuraavan isomman taidon olevan istuminen. Kuukauden päivät pikkumiehellä on ollut vimmattu tarve päästä istuma-asentoon sylissä ja sitterissä - onneksi neuvolalääkäri sanoi selän jo hyvin kehittyneeksi. Vielä pitäisi kuitenkin ehkä hetken malttaa istumisen kanssa. Mutta minkäs teet, jos toinen nousee istumaan. Sitten istutaan.

 minkäs teet jos toinen lopulta nousee hyvissä ajoin istumaan? Sittenhän istutaan. 

Tämä kaikki on tapahtunut muutamassa viikossa, siis noin neljässätoista päivässä. Järjetöntä. Ei sitä suotta sanota, että tulee muistaa nauttia jokaisesta hetkestä ja päivästä. Jos näin ei tee, todennäköisesti paljon jää huomaamatta ja joutuu myöhemmin harmittelemaan kun ei nauttinut pienistäkin hetkistä ja edistysaskeleista. Täten, muistakaa nauttia jokaisesta hetkestä!

Minkä ikäisenä teillä opittiin istumaan itsenäisestä?


Kommentit

  1. Kuulostaa niin tutulta. Meillä on nyrkkiä (sittemmin käsiä ja lopulta sormia) syöty antaumuksella jo pari kuukautta. Eikä loppua näy... Onneksi noi kakomiset on sentään helpottaneet. Meille maistuu kyllä tuttikin, mutta eihän se kelpaa silloin, kun haluaa järsiä jotain. Sophie-kirahvi on ollut aika hyvä, sitä on kiva mussuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tää on varmaan vasta alkua noiden sormien syömisen suhteen. Tänäänkin taas aamulla kaikki viisi sormea suussa ja kakomiseksi meni. Sophie kirahvi löytyy muuten, täytyypä kaivaa esille.

      Poista

Lähetä kommentti