Liikkuvat unet alkoi käymään vanhempien voimille, mikä avuksi?

Unet ja nukkuminen, kenties eniten puhuttava aihe vanhempien keskuudessa?

Olen moneen kertaan Instagram-tilini puolella kironnut sitä kun tuli pikkumies opetettua nukkumaan liikkuvia unia heti syntymästä saakka. Liikkuvissa vaunuissa, autossa tai rintarepussa siis. Alkuunhan tämä tuntui siistiltä ja ainoalta vaihtoehdolta kun jaksoi alkuinnostuksen huumassa kirmata ympäri katuja ja metsiä kantapäät rakoilla pitkin päivää sekä kantorepun kantaminen tuntui kevyeltä.

Mutta entäpä jos ei jaksa kirmata ympäriinsä ja/tai selkä huutaa hoosiannaa useiden tuntien rintareppumaratonin jälkeen? No sittenhän sitä vasta ollaankin liemessä, kun muita tapoja nukkua päiväunia ei ole harjoitettu tai niihin ei ole totuttu.

Tuntui alkuun siltä, että liikkuvista unista pois opettaminen on sula mahdottomuus ja odotin reilun kolmen kuukauden ikäiseltä uuden tavan oppimista hetkessä. Aika paljon vaadittu. Eihän me aikuisetkaan osata nukkua uudessa sängyssä heti samalla tavalla kun vanhassa sängyssä? Kaikki ottaa oman aikansa, maltti on valttia. 

Hiljalleen homma alkoi muuttua osittain meidän vanhempien maltin myötä ja varmasti myös luontaisen kehityksen myötä. Aloitettiin paikallaan olevissa vaunuissa nukkumaan opettelu siten, että hyssyteltiin pikkumies uneen ja jätettiin ulos. Kun itkuhälyttimestä kantautui heräämisen merkkejä muutamissa minuuteissa, käytiin hieman hyssyttämässä, jotta uni tuli uudelleen. 

Alkuun tätä rataa pystyi jatkamaan parinkymmenen minuutin ajan, kunnes alkoi huuto, johon ei enää hyssyttelyt auttanut. Hiljalleen noin kuukauden aikana minuutti minuutilta nukkumisaika paikallaan olevissa vaunuissa lisääntyi ja hyssyttelyt tarve väheni.

Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa pikkumies nukkuu vaunuissa yhteen pötköön melko minuutilleen 40 min, jolloin unisyklistä pitäisi pystyä hyppäämään seuraavaan sykliin. Tässä kohtaa täytyy vielä käydä hieman vaunuja heiaamassa, mutta uni jatkuu usein ainakin toisen unisyklin verran. Parhaimmillaan unet on ulkona paikallaan olevissa vaunuissa jo parin tunnin mittaiset, kun lähtötilanne oli muutamasta minuutista kymmeneen minuuttiin. Edistystä, sanoisin.

Mitä tästä opin? Ainakin sen, että on täysin kohtuutonta vaatia liikoja tai turhautua siitä, jos pieni muutaman kuukauden ikäinen ihmisen alku ei "toimi" kuten villeissä unelmissani olen kuvitellut. Jokainen taito on opittava ja nämä taidot tulee kyllä päivien, viikkojen, kuukausien ja vuosien kuluessa opittua. Malttia, malttia, malttia.  

Joka tapauksessa, olen tosi ylpeä itsestäni ja vaimostani kun ollaan saatu päiväunet onnistumaan myös paikallaan olevissa vaunuissa sekä ajoittain myös jo sängyssä. On mukava puuhata omia hommia rauhassa kun pikkumies vetää sikeitä pihalla tai sängyssä, eikä vaadi enää jatkuvasti liiketta tai tissiä viereen nukkuakseen. 

Jälkeenpäin olen miettinyt, olisiko paikallaan olevissa vaunuissa nukkuminen onnistunut alusta saakka, mikäli olisi alusta saakka lykännyt ulos nukkumaan itsekseen? En tiedä, enkä tähän tule vastausta saamaan. Ainakaan ensimmäisen lapsen kohdalla. 

Onko teidän perheessä lapsella/lapsilla ollut hankaluutta nukkua paikallaan olevissa vaunuissa? Koska nukkuminen on alkanut onnistumaan paikallaan olevissa vaunuissa tai sängyssä?