Kuka blogin takaa kurkistaa?

Hei kaikille!

Blogitekstien takaa ajatuksineen kurkistaa Eetu. Olen 25- vuotias Tamperelainen sairaanhoitaja, tuore perheenisä ja aviomies. Luonteeltani olen hyvin rauhallinen, lämminsydäminen ja harkitsevainen, mutta myös heittäytymiskykyinen. Perhe on aina ollut ja tulee aina olemaan itselleni kaikki kaikessa!


Tämä on ensimmäinen kerta kun kirjoitan blogia tai oikeastaan mitään tekstiä kaikkien nähtäville ja olen itseasiassa tästä erittäin innoissani, koska vihdoin uskaltauduin tekemään salaisen haaveeni eteen jotakin konkreettista! Olen siis jo pidemmän aikaa haaveillut jonkinlaisesta kirjoittamisesta, koska huomasin oppivelvollisuutta suorittaessani minulta löytyvän lahjoja sekä kiinnostusta kirjoittamista kohtaan. Vilkas mielikuvitus ja luontaisesti syntyvät lausekokonaisuudet ovat tehneet kirjoittamisesta mielekästä.

Esikoisen syntymän myötä koin, että haluan alkaa kirjoittamaan blogia isän näkökulmasta. Tulen kirjoittamaan tekemistäni havainnoista, ajatuksista, haasteista ja ilon hetkistä huumorilla säestäen. Vauva-arki sisältää valtavan määrän havainnoitavaa, uutta ja ihmeellistä opittavaa. Näistä alkoi muodostua kuin vahingossa päähäni tekstikatkelmia, joita tulen nyt tämän ”Isikin osaa” -blogin sisällöksi jatkossa julkaisemaan.




Vielä loppuun haluan jakaa teidän kanssa parhaan neuvon, jonka itse kuulin ennen poikamme syntymää: "Älkää te vanhemmat menkö täysin vauvakuplaan, vaan ottakaa vauva mukaan omaan kuplaanne!". Nerokasta? Mielestäni kyllä.

Ideana siis se, että neuvoa noudattamalle ei pääse tapahtumaan liian helposti kotiin jämähtämistä eikä tarvitse luopua itselle tärkeistä asioista kun heti alusta saakka lapsi otetaan rohkeasti kaikkeen ja kaikkialle mukaan, annetaan pieneksi ajaksi hoitoon, pidetään kiinni omista harrastuksista ja ystävyyssuhteista. Kynnys kasvaa jatkuvasti palata normaaliin, mitä pidempään tuota "normaalia" välttää. Meidän kohdalla tämän neuvon noudattaminen on pitänyt arkemme aktiivisena ja olemme voineet lähes normaaliin tapaan pitää kiinni itsellemme mielekkäistä asioista ja saada jopa takaisin arkeen asioita, jotka ovat päässeet unohtumaan.

Omalla kohdallani liikunnan harrastaminen "unohtui" vuosien saatossa lähes kokonaan, mutta nyt esikoisen syntymän jälkeen vaunulenkit ovat saaneet minut lenkkipolulle ja tästä pyrinkin pitämään kiinni läpi vuoden oman terveyden vuoksi sekä lapsemme hyvien päiväunien takaamiseksi. Jos vaikka nämä isänkin raskauskilot tihkuisivat lenkkipolulle kuin uunituoreen joulukinkun rasvat kinkkupussin pohjalle...


Tiivistetysti, ei parane pistää päätä liian syvälle ja liian pitkäksi aikaa vauvakuplan sisään, jotta löytää reitin vielä pihallekkin! Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö vauva-arki pitkälti määrittelisi arkea ja vauva-arjessa kuuluu välillä kulua tunteja ja päiviä siihen, että vain tuijotetaan uutta tulokasta ja ihmetellään kehitystä. 😊

Mikä on paras neuvo, jonka olet itse saanut ennen lapsen syntymää?

Tervetuloa seuraamaan höpinää isän näkökulmasta!



Kommentit

  1. Ihanaa mahtava kun aloitit ennakkoluulottomasti blogin kirjoittamisen! Oot varmasti paras isä Onnille sekä uskollisin perheellesi sekä vaimollesi! Tämä on kaiken kivijalka, sekä avoimuus kaikessa. Tsemppiä matkallenne, arvostan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lissu kauniista sanoistasi! Pyrin päivä päivältä olemaan parempi isä sekä aviomies. :)

      Poista
    2. Riittävän hyvä on 👌 sinä riität ja kelpaat sellaisenaan. Muistat vain huolehtia itsestäsi, omasta jaksamisestasi sekä vaimostasi, se on lapsen paras ❤

      Poista
    3. Näinhän se on! Enemmän täytyisi muistaa huolehtia itsestä, mutta usein pistää muut itsensä edelle.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti