Otsikointi saattaa antaa olettaa, että tulevan postauksen aiheena olisi jotakin aivan muuta kuin vauva-arkeen liittyvää todellisuutta, mutta totta se on. Meidän perheessä minä käyn tällä hetkellä elämäni suurinta kamppailua vaimoni ja lapsemme äidin tissien kanssa. Erityisesti poikaamme nukuttaessa.
Lieneekö muissa perheissä samanlaista kaksintaistelua isin ja tissien välillä? Onko muissa perheissä isi saanut alusta saakka myös lapsen nukkumaan?
Olen pyrkinyt löytämään keinoja siihen, että illalla pystyisin iltapesujen jälkeen rauhoittamaan poikamme siihen pisteeseen, että hän pääsee hyvään uneen ja uni kantaisi seuraavaan imetykseen saakka omassa vuoteessa, jotta me vanhemmat saisimme hetken kahdenkeskeistä aikaa.
Olen hyräillyt, laulanut, silittänyt, taputtanut pepulle, tarjonnut tuttia, kävellyt ympäri makuuhuonetta, piereskellyt, kantanut olkapäällä, maannut ihokontaktissa, ollut hiljaa, näyttänyt Ilveksen maalikoosteita, puhunut niitä näitä rauhalliseen sävyyn ja laittanut aina välissä omaan sänkyyn todetakseni, että eipä tässä vielä poika ole niin rauhallinen, että omaan sänkyyn nukahtaisi tai jäisi sänkyyn hyväntuulisena odottamaan unta. Ei muuta kun kaikki keinot uudelleen käyttöön ja kärsivällisyyttä, jota riittää välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän aikaa.
 |
| Uninurkkaus makuuhuoneessa |
Kun omat keinot on kaikkinensa käytetty tai kärsivällisyys on loppumassa, hihkaisen vaimolleni koodisanat: "Tissit esille!". Tämä on vaimolle merkki siitä, että on aika siirtyä makuuhuoneen puolelle imettämään, asettua vuoteellemme kyljelleen ja minä lasken pojan vierelle. Kuin sormia napsauttamalla, kaikki rimpuilu loppuu ja tämän jälkeen makuuhuoneen äänimaailmaa täydentää ainoastaan poikamme tyytyväinen ääntely, johtuen siitä, että tissi on joko suussa tai tarpeeksi lähellä maidon tuoksuisena. Helppoa, eikö vain? Vaikka eipä siinä, kyllähän nuo isommankin miehen vetää hiljaiseksi.
Usein kaava on tämä, mutta toki olen itsekin saanut poikamme nukkumaan omaan sänkyyn muutamia kertoja. Tällöin hetken on oltava hyvin otollinen tai tuttipullosta ennen iltapesuja nautittu maitoöveri tainnuttavana tekijänä. Hyvin palkitsevaa, olipa tyyli sitten mikä tahansa!
Tällä hetkellä minä olen vapautettu nukuttamisvelvotteista ja vaimo hoitaa poikamme uneen, usein myös itsekin nukahtaen.
Poikamme nukkuu pääsääntöisesti klo 21-9 välisen ajan 3-6 tunnin pätkissä, mutta nukkumaan rauhoittuminen tuottaa suurimman hankaluuden. Osittain varmaan sen vuoksi, että samainen hankaluus liittyy päiväunille rauhoittumiseen. Eikös se niin mene, että mikäli päiväunet jää huonolle, saattaa myös yöunet kärsiä?
Poikamme nukkuu pääsääntöisesti klo 21-9 välisen ajan 3-6 tunnin pätkissä, mutta nukkumaan rauhoittuminen tuottaa suurimman hankaluuden. Osittain varmaan sen vuoksi, että samainen hankaluus liittyy päiväunille rauhoittumiseen. Eikös se niin mene, että mikäli päiväunet jää huonolle, saattaa myös yöunet kärsiä?
Yön aikainen työnjako on tässä vauva-arjen alussa melko epätasaista juurikin tissien takia. Nimittäin yöllä pullosta juominen on pojallamme raivokasta ahmimista, mikä lopulta johtaa vatsan sisällön tyhjenemiseen vaakatasoon asettaessa. On siis parempi antaa nautti yöllä tarvittavat ravinnot rauhasta rinnasta, vaikka tämä vaimoltani edellyttääkin yövalvomista ja minä saan vain nukkua tuhista lämpimän peiton alla. Yösyötöt meidän pojallamme kestää yleensä 45 minuuttia tai jopa tunnin.
Se mihin minusta on yöllä apua, on vaipanvaihto. Minä vaihdan aina vaipan yöllä kun vaimo tätä pyytää. Sen vuoksi tätä tarvitsee välillä pyytää minulta, että sikeäunisena harvoin herään yöllä kun vaimo imettää. Mikäli satun heräämään samanaikaisesti, tarjoudun kyllä itse vaipanvaihdon hoitamaan. Harvoin kyllä vaimo minua herättää vaippaa vaihtamaan vaan antaa nukkua, mikäli en itse herää. Kiitos tästä vaimolle ja hyvin nukkuvalle pojallemme!
Vastavuoroisesti annan vaimolle lepoaikaa iltaisin ja annan mahdollisuuden käydä harrastuksissa. Usein pojan kanssa lähdemme vaunulenkille ja vaimo jää ottamaan päiväunet, jotta yöllinen valveillaolo ei väsyttäisi niin voimakkaasti päivällä.
Isinä on välillä myönnettävä riittämättömyytensä tietyissä asioissa, näin vauva-arjen alkutaipaleella varsinkin kun äiti on kaikki kaikessa. Alkuun itse koin tästä hieman huonommuutta ja etsin vikoja toimintatavoistani, mutta nämä tuntemukset helpottivat kun myönsi tosiseikat itselleen ja olen pysynyt kärsivällisenä. Koko ajan enemmän ja enemmän oma syli kelpaa sekä rauhoittaa. Vielä varmasti tulee sekin hetki, kun vain Isi kelpaa ja Isi on sankari. Sillon sitten kelpaa kulkea ylväänä leuka pystyssä pikkumiehen kanssa ja äitikin pääsee varmasti enemmän hengähtämään!
Lieneekö muissa perheissä samanlaista kaksintaistelua isin ja tissien välillä? Onko muissa perheissä isi saanut alusta saakka myös lapsen nukkumaan?
Kommentit
Lähetä kommentti